Click For Details

100 ja yksi sukupuolisuutta on yhteisötaiteellinen teos, jossa sukupuolta määritetään leikillisesti numeroasteikolla. Osallistuneet ovat arvioineet identiteettinsä feminiinistä ja maskuliinista puolta 0-100 asteikolla, ja kuvanneet sukupuolikokemustaan myös lyhyesti kirjoittamalla. Teoksen on koonnut kuvataiteilija Susa Tyrniluoto.

Susa Tyrniluoto

Kirjoitus Päivitetty 10.10.2018

Sukupuoli ilmenee feminiinisinä ja maskuliinisina ominaisuuksina

100 ja yksi sukupuolisuutta -teoksessa sukupuolta määritetään sekä feminiinisenä että maskuliinisena kokemuksena numeroasteikolla 0 - 100. Osallistuneiden kuvaukset tuovat ilmi, miten monet kokevat identiteettinsä molempina, vaikka vastakkaiseen sukupuoleen määritettyjä piirteitä tuodaan harvoin julki. Teoksen tavoitteena on havainnollistaa sukupuolen biologiaa, jonka mukaan ihmisellä on sekä feminiinisiä että maskuliinisia ominaisuuksia vaihtelevissa määrin. Nykyisin moni biologi katsookin sukupuolen olevan paremmin määriteltävissä liukumana mies-naistyypin ominaisuuksia kuin mustavalkoisina lokeroina[1].

Myös lainsäädännöissä sukupuoli on oletettu olevan selkeästi lokeroitavissa. Lainsäädännöllisen sukupuolirajan rikkoo kuitenkin ihmisen luonnollinen intersukupuolisuus, eli molemman tyypin sukupuoliominaisuuksien fysiologinen ilmeneminen. YK:n esittämän arvion mukaan jopa 1,7 prosentilla ihmisistä on siinä määrin sekä miehelle että naiselle tyypillisiä ominaisuuksia jo syntymästään, että voidaan puhua intersukupuolisuudesta[2]. Myös WHO on todennut, että kromosomaalisia variaatioita tunnetaan useita ja siksi sukupuolen lainsäädännöllistä määrittelyä tulisi tarkastella kriittisesti[3].

Sukupuolen perusteella on määritelty oikeuksia ja velvollisuuksia tuhansia vuosia, ja monet suuretkin instituutiot nojaavat edelleen sukupuolirajan selkeyden olettamukseen. Biologinen tutkimus on osoittanut miehen ja naisen olevan tulkinnanvaraisia käsitteitä, joten sukupuoleen viittavassa lainsäädännössä tulisi määrittää myös se, miten mies ja nainen määritellään. Nykyisin tätä ei ole tehty esimerkiksi Suomen lainsäädännössä. Luonnontieteen näkökulmasta on kuitenkin kyseenalaista, kestäisikö mikään sukupuolen perusteella määrätty oikeus tai velvollisuus oikeusistuimen huolellisen punnitsemisen.

Sukupuolen määrittely

Sukupuolta on tutkittu sekä biologisena että sosiaalisena ilmiönä, mutta näiden tieteenalojen väitteet sukupuolen määrittelystä ovat osin ristiriitaisia.

Biologiassa sukupuoli on suvunjatkamisen mahdollistava ominaisuus, joka on sukusolujen kohdalla yksiselitteisen kaksijakoinen. Fysiologisesti sukupuoli ilmenee kuitenkin paljon moninaisempana; Jokaisella ihmisellä on molemmille sukupuolille tyypillisiä fysiologisia ominaisuuksia ja nämä ominaisuudet voivat ilmetä ristiin niin, ettei miehen ja naisen määrittelyyn ole yksiselitteistä kaavaa. Esimerkiksi kilpaurheilun sukupuolitesteissä on jouduttu tutkimaan sukupuolta myös psykologisin testein[4].

Vaikka suurimmalla osalla ihmisiä sukupuoliominaisuudet painottuvat joko miehen tai naisen tyypillisiin piirteisiin, jokaisella ihmisellä on ainutlaatuinen sukupuoliominaisuuksien kirjo. Esimerkiksi maskuliinisia sukupuoliominaisuuksia ohjaavan Y-kromosomin määrä vaihtelee iän myötä, ja myös ympäristötekijöiden vaikutuksesta[5].

Vaikka sukupuoli voidaan nähdä suvunjatkamisen kannalta yksiselitteisen kaksijakoisena, tämäkin määritelmä on muuttunut bioteknologian kehityksen myötä tulkinnanvaraiseksi; Kantasoluja voidaan muuttaa joko hedelmöittäväksi tai hedelmöityväksi sukusoluksi, joten teknisesti katsoen jokainen ihminen edustaa molempia sukupuolia[6].

Sukupuoleen liittyvässä keskustelussa on viime vuosikymmeninä siirrytty paljolti myös ’sosiaalisen sukupuolen’ käsitteen käyttöön. Tämä jaottelu biologiseen ja sosiaaliseen sukupuoleen ei ole suomen kielessä käytössä samalla tavoin kuin englannissa sex / gender -jaotteluna, vaikka humanistinen sukupuolentutkimus on painottanut sukupuolen määrittelyä sosiaalisena rakennelmana.

Humanistisessa sukupuolentutkimuksessa on toisinaan kiistetty biologian vaikutus sukupuoleen ja postmodernistiseen teoriaan nojaten on väitetty jopa, että koko todellisuus on sosiaalinen konstruktio. Monessa feministisessä liikkeessä ajateltu siksi, ettei sukupuolta tulisi määrittää biologisena, vaan ainoastaan sosiaalisena. Tämä on johtanut sukupuolen lokerointiin sadoilla eri lokeroilla, ja sukupuolen käsite on menettänyt merkitystään. Postmodernistinen ajatus kiistää kuitenkin myös sosiaalitieteiden perustan ja tämä teoria tekee siten yhtä tyhjäksi myös humanistisen sukupuolentutkimuksen[7].

Tieteen tutkimus ei myöskään kykene selittämään tietoisuuden kokemuksellisuuden syntymekanismia, ja siksi kokemuksemme mieheyden ja naisellisuuden perimmäisestä syntymekanismista on yhä arvoitus[8].

100 ja yksi sukupuolisuutta

Jos hyväksymme biologian tutkimuksen, sukupuolilokeroiden rajat muuttuvat tulkinnanvaraisiksi, ja tämä haastaa niin yksilön kuin yhteiskuntamme perustuksia. Joudumme haastavien kysymysten äärelle jo identiteettiä määriteltäessä, koska sukupuolirajojen tulkinnanvaraisuus johtaa väistämättä myös seksuaalisuuden lokeroiden tulkinnanvaraisuuteen. Vielä laajemmin tämä haastaisi yhteiskuntaa niissä kohdin, joissa sukupuolen perusteella on määritetty oikeuksia ja velvollisuuksia. – Miten esimerkiksi kirkko perustelisi avioliiton vain miehen ja naisen väliseksi oikeudeksi, jos 1,7 % ihmisistä luetaan rikkovan oletetun sukupuolirajan ja syntymästään. Myös asevelvollisuuden rajaaminen vain miehille on tulkinnanvarainen säädös.

Pahimmillaan tätä yhteiskunnallista 'ongelmaa' on yritetty ratkaista leikkaamalla intersukupuolisia ominaisuuksia omaavien vauvojen genitaaleja silloinkin, kun sille ei ole ollut lääketieteellisiä perusteita.

Sukupuolen määrittelyyn liittyy monia vaikeita kysymyksiä, joten aihetta on tarkasteltava monesta kulmasta. Siksi teokseen toivotaan lisää osallistujia. Voit antaa oman vastauksen lomakkeella, miten itse määrittelet sukupuoltasi.

Teos on osa Sukupuolten Tulilinjalla -projektia, jossa on mukana myös evoluutiobiologian tutkijatohtori Tuomas Aivelo. Projekti on aiemmin toiminut nimellä Esseitä Sukupuolen Käsitteestä ja tätä on rahoittanut Koneen Säätiö. Lisätietoja: Susa Tyrniluoto, www.tyrniluoto.fi. Katso myös Tyrniluodon kirjoitus Hiuksenhieno sukupuoliraja.

Viitteet ja linkit:

1 Ainsworth, C. Sex redefined. Nature News 518, 288 (2015)

2 YK, Intersex Awereness. YK esittää arvion, että jopa 1,7 % ihmisistä voidaan laajasti katsoen olevan intersukupuolisia.

3  Gender and genetics, WHO

4 OK:n lääkäri Hakkarainen urheilun sukupuolitesteistä: ‘Sukupuolen määrittäminen on monisäikeinen asia, Helsingin Sanomat (27.1.2015).

5 Zhou, W. et al. (2016) ‘Mosaic loss of chromosome Y is associated with common variation near TCL1A’, Nature Genetics, 48(5), pp. 563–568. doi: 10.1038/ng.3545.

6 New Research Shows a Way Gay Couples Could Have Children Using Their Own DNA. – Homoparien biologista lisääntymistä pohtiva artikkeli Big Think -sivustolla.

7 Niiniluoto, Ilkka: Mitä vikaa on relativismissa? Teoksessa Niiniluoto, Ilkka: Totuuden rakastaminen. Tieteenfilosofisia esseitä, s. 251-278. Helsinki: Otava, 2003. ISBN 951-1-18589-6.

8 Ihmisen mieli, Suomen Akatemian tutkimusohjelma 2012–2016.

In This Remote Village, Some Boys Don't Grow a Penis Until They're 12. – Artikkeli lapsista, joiden penis kasvaa vasta 12 vuoden iässä:

Genetic details of controversial 'three-parent baby' revealed, Nature, 2017.

Sukupuoli on tulkinnanvarainen asia, Johanna Mappes ja Mikko Hurme, Helsingin Sanomat, vieraskynä 29.3.2013.