Riku Rantala

toimittaja, tv-tuottaja ja tietokirjailija

15F  /  85M

"Matkailu on avannut silmiäni monessa asiassa, niin tässäkin. Kaakkois-Aasiassa olen viettänyt monta iltaa porukassa, jossa on ollut myös kathoey- eli ladyboy-jengiä: jotkut ovat pukeutuneet naisiksi, toiset taas käyneet läpi hormonihoitoja tai jopa laajan sukupuolenkorjausleikkauksen.

Ihmisen mieli on lokeroivaksi rakennettu, mutta luonto ei ole ahdasmielinen. Kaikki ihmiset eivät yksinkertaisesti voi sopia perinteisiin sukupuolilokeroihin.

Itselläni on ollut tässä lokerossa helppo elämä. Viihdyn miehenä. En ole koskaan joutunut kokemaan, millaista on kuulua vähemmistöön. Sukupuolisuutta ei siis ole omakohtaisesti tarvinnut hirveästi pohtia. Pidän naisista. Pidän miehistä. Välillä vihaan kaikkia, useimmiten en. Jokaisella meistä on omituisuutemme.

Elämäni aikana olen toiminut monissa perinteisesti maskuliinisiksi mielletyissä ammateissa ja ryhmissä: satamassa ahtaajana, armeijassa sissinä ja myöhemmin reportterina ja kansainvälisenä seikkailijana. Se on ollut helppoa ja hauskaa.

Silti maskuliinisuuteni tai feminiinisyyteni arvottaminen numeroin tuntuu vaikealta. Ilmiasuni lienee melko maskuliininen, mutten kiinnitä siihen itse juurikaan huomiota. Samalla minua huvittaa suuresti kaikenlainen äijäily ja homokammoilu, jotka jostain syystä ovat usein läsnä siellä missä miehiä keskenään kokoontuu. Haistan sellaisessa aina epävarmuutta. Miehuuteni ei ole mikään liehuva lippu, joka määrittää ihmisyyttäni, jonka taakse piiloutuisin tai jonka kunnia voisi jotenkin feminiinisyydestä tahriutua.

Minussa on monia feminiinisenä pidettyjä piirteitä: olen lukutoukka ja vähän arkakin, en todellakaan ole ensimmäisenä hyppäämässä pää edellä koskeen tai kiipeämässä puuhun. Ehkä siksi olen hakeutunut nykyiseen ammattiini, jossa kohtaan usein omia pelkojani.

Perinteiset, kiveen hakatut sukupuoliroolit ovat tukevasti läsnä useimmissa maailman osissa, joissa olen matkustanut. Asenteet muuttuvat ja vapautuvat, mutta hitaasti: niin monille ihmisille vanhat roolit tuovat turvaa ja helpottavat elämää. Siksi ahdasmielisemmille on oltava armollinen.

Minulla on kolme pientä poikaa. Olemme yrittäneet kasvattaa heitä niin, että heitä eivät kahlitsisi mitkään turhat tai menneisyyteen takertuvat asiat, kuten kangistuneet sukupuoliroolit.

Minä olen aikani lapsi, keski-ikäinen mies ja varmasti sokea monille ennakkoluuloilleni, vaikka yritänkin niitä karsia. Mutta se ilahduttaa, että olen ollut huomaavinani nuorempien sukupolvien suhtautuvan näihin asioihin entistä rennommin vuosi vuodelta."