Virpi

Hämeen-Anttila

Tutkija-kirjailija

80 F  /  60 M

"Virallinen sukupuoleni on nainen. En ole aina tuntenut oloani kotoisaksi naisen kehossa. Murrosikään tullessa sen ilmaantuminen tuntui rangaistukselta, koska viihdyin hyvin lapsen liikkuvassa, litteässä kehossani, jossa ei ollut selviä sukupuolimerkkejä. Lantion ja varsinkin rinnat koin hyvin häiritsevinä: ne vaativat minua leimautumaan sukupuoleen, mitä en tahtonut, koska näin ympärilläni, miten tyttöjen ja poikien kulttuurit lähtivät radikaalisti eri suuntiin, ja vierastin sitä. "Poikatyttö"-määritelmä sopi kai minuun, koska en erityisesti välittänyt tyttöjen leikeistä. Halusin seikkailla ja päästä joka paikkaan ja tehdä ja ajatella suuria asioita, ja leimauduin kirjoissa poikiin, en tyttöihin, paitsi niihin, jotka seikkailivat ja olivat itsenäisiä ja rohkeita. Minua kiinnostivat tekniikka ja käsillä tekeminen, vaikka olin ennen muuta lukutoukka. Kaksikymppisenä aloin kuitenkin tottua naisena oloon ja huomata sen hyviä puolia, ja naisena koettu seksuaalisuus oli vahvasti mieleeni, vaikka minua yhä häiritsivät naisen ja miehen stereotypiat. Olin hyvin älyllinen ja rationaalinen ja naisessa näitä piirteitä katsottiin kieroon ja vähäteltiin.

Aikuisiällä olen ollut edelleen ambivalentti nais-mies-identiteetissäni, oikeastaan entistä ambivalentimpi. Unissani olen yhtä usein mies kuin nainen ja usein minun täytyy muistuttaa itseäni siitä, että hei, olet nainen etkä mies, kun unohdan kokonaan sukupuoleni. Olen edelleen ajattelussani järkevä enkä tunneihminen, mutta pidän romantiikasta. Kadehdin usein miehiä, kun he voivat olla rohkeita ja käyttää auktoriteettia ilman että heidän sukupuoltaan haastetaan - jos nainen tekee tämän, häntä ei joko suvaita tai häntä ei enää pidetä naisena. Olen intellektuaalisuuteni ja ambivalenttiuteni takia usein ollut "one of the boys" ja se ei ole oikeastaan kivaa, on mukava tulla noteeratuksi paitsi fiksuna myös naisena. Pidän kauniista vaatteista ja tunnen vaistomaisesti vetoa sekä naisten että miesten kauniisiin vaatteisiin. Itse asiassa suosisin miehen vaatteita, mutta jos pukeutumiseni on miesmäistä, minua luullaan lesboksi, ja se häiritsee minua, ja siksi en voi pitää niitä niin paljon kuin tahtoisin. En ole lesbo, vaikka minulla on miesulottuvuus, vaan tunnen vetoa miehiin... pikemminkin olen homo, vaikka en ole sitäkään, koska tykkään omasta pehmeästä pyöreästä ruumiistani.  Minua ylipäätään kiusaa se, miten vaikea on olla tällä lailla välimaastossa, kun vastaan tulee aina valmiita nimilappuja, jotka eivät sovi minuun."